Maahanmuuttajia ja perussuomalaisia

Osallistunpa nyt minäkin vapaana vellovaan maahanmuuttokeskusteluun, kun argumenttien taso alkaa toden teolla ärsyttää. Ensinnäkin ärsyttää se väite, että Suomessa ei ole muka käyty asiallista keskustelua maahanmuutosta. Asiallista keskustelua nimenomaan on käyty. On vaadittu oleskelulupahakemusten käsittelyaikojen lyhentämistä, maahanmuuttajien kielenopetuksen resurssien lisäämistä ja vastaanotettavan pakolaismäärän kasvattamista. Keskustelua on käyty humaaneista lähtökohdista. Tämä ei eräille puolueille ole kelvannut, vaan niiden mielestä maahanmuuttokeskustelun lähtökohtana tulee olla vähintäänkin ylenpalttinen itsekkyys ja nationalismi, jos ei suoranainen rasismikin. Kun media on toitottanut näitä ajatuksia tarpeeksi pitkään, alkaa jopa tavallinen, älykäs ihminen pitää rasistisia keskustelunavauksia asiallisina ja tervetulleina.

Kaksi argumenttia nousee suosiossaan ja typeryydessään ylitse muiden. Maahanmuuttajat kuulemma vievät meidän työpaikkamme ja toisaalta elävät loisina tekemättä työtä. Mielenkiintoinen yhtälö. Ilmeisesti puolet maahanmuuttajista sitten työskentelee ja loput loisivat.

Keskitytään ensin loisijaosaan. He eivät siis tee työtä, vaan elävät sosiaalituella. Tämän logiikan mukaan täytyisi maahanmuuttajien lisäksi vastustaa myös työttömiä, opiskelijoita sekä asumis- ja toimeentulotuen saajia. Ja tietysti mielenterveyspotilaita, työkyvyttömyyseläkeläisiä ja kaikkia muita, jotka eivät pysty tekemään työtä vaan elävät sosiaaliturvan varassa. Tämän logiikan mukaan Suomessa ei ilmeisesti pitäisi olla sosiaaliturvaa lainkaan, vaan jokaisen täytyisi omalla työllään kustantaa opiskelunsa, elättää perheensä ja hoitaa vanhempansa. Tai voihan sitä tietysti säästää yksityisen eläkefirman rahastoon. Vahvimmat selviävät.

Toisena vaihtoehtona on, että sosiaalietuuksia saisivat nauttia ainoastaan Suomen kansalaiset. Tähän riittänee vasta-argumentiksi YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus. Tässä sen 25. artikla:

”1. Kullakin henkilöllä on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, mitä erityisesti tulee ravintoon, vaatetukseen, asuntoon, lääkintähuoltoon ja välttämättömään yhteiskunnalliseen huoltoon; hänellä on oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman tai leskeyden sattuessa tai muissa toimeentulon menetyksen tapauksissa, jotka johtuvat hänen tahdostaan riippumattomista olosuhteista.

2. Äidillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikilla lapsilla, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa vai aviottomina, on sama sosiaalinen suoja.”

Tietysti ihmisoikeuksien julistus voidaan myös kyseenalaistaa, mutta kyseessä on sentään yksi ainoista periaatteellisista ohjenuorista, joista lähes kaikki maailman valtiot ovat yksimielisiä.

Maahanmuuttajille voidaan myös tarjota heikompaa sosiaaliturvaa kuin kantasuomalaisille. Tässä on se ongelma, että toimeentulotuella on jo nykyisellään hyvin vaikea tulla oikeasti toimeen. Monen kohdalla ihmisoikeudet eivät toteudu nytkään. Elintaso on riittämätön turvatakseen terveyden ja hyvinvoinnin. Sosiaaliturvaa täytyisi parantaa, ei heikentää.

Työperäistä maahanmuuttoa kannatetaan laajalti, edes Perussuomalaiset ei sitä vastusta. Ilmeisesti vastustavat ainoastaan pakolaisia. Jos pakolaisten vastaanottamista tosiaan tarvitsee edes perustella, tässä taas YK:n ihmisoikeuksien julistusta:

”3 artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

5 artikla. Ketään älköön kidutettako älköönkä rangaistako tai kohdeltako julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.

7 artikla. Kaikki ovat tasa-arvoisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta tasa-arvoiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasa-arvoiseen suojaan diskriminaatiota vastaan, joka loukkaisi tätä julistusta, sekä kaikkea sellaiseen diskriminaatioon yllytystä vastaan.

8 artikla. Jokaisella on oikeus tehokkaasti vedota asianomaisiin kansallisiin tuomioistuimiin teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla tunnustettuja perusoikeuksia.

9 artikla. Ketään älköön mielivaltaisesti pidätettäkö, vangittako tai ajettako maanpakoon.”

Kaikki valtiot eivät esimerkiksi sodan takia pysty näitä ihmisoikeuksia kunnioittamaan, taikka halua kunnioittaa. Meillä on ihmisinä velvollisuus auttaa toisia ihmisiä. Suomella on kansainvälisen yhteisön jäsenenä velvollisuus ottaa vastaan pakolaisia, ja taata heidän ihmisoikeutensa. Velvollisuuksia kehitysmaita kohtaan Suomella on myös totteuttamansa kauppapolitiikan takia. ”Vapaa kauppa” ei ole lainkaan vapaata, vaan tiukasti säädeltyä pohjoisten teollisuusmaiden hyväksi, etelän köyhien kustannuksella. Myös asekauppiaana Suomella on tietty moraalinen vastuu.

Mutta jatketaan edelleen ”maahanmuuttokriitikoiden” argumenttien purkamista. Maahanmuuttajat siis vievät meidän työpaikkamme. Näsäviisas voisi väittää, että pakkohan heidän on tehdä työtä jos eivät kerran saa kuulua sosiaaliturvan piiriin. Mutta työttömyyttä ja sen syitä on hyvä pohtia laajemminkin.

Ensinnäkin maahanmuuttajat työllistyvät huomattavasti huonommin kuin kantaväestö. Korkeasti koulutetut maahanmuuttajat työskentelevät usein heikosti palkatuissa tehtävissä, jotka eivät vastaa heidän koulutustaan.

Toiseksi joukkotyöttömyys ei johdu siitä, että työntekijöitä olisi liian paljon, vaan siitä, että työpaikkoja on liian vähän. Näillä kahdella on suuri ero. Työpaikkojen vähentäminen on nimittäin tietoista toimintaa. Se johtuu pitkälti teknologian kehittymisestä ja pääomaliikkeiden vapauttamisesta sekä valtion kontrollin vähentämisestä. Yrityksillä ei ole sosiaalista vastuuta. Ne ovat vastuussa ainoastaan osakkeenomistajille, jotka vaativat maksimaalisia voittoja. Tehokkain tapa karsia kuluja on automatisoida kaikki mahdollinen, tai siirtää tuotanto maihin, joissa työntekijöillä ei ole juurikaan oikeuksia. Niissä maissa, joissa työlainsäädäntö on olemassa, työttömyyttä ylläpidetään keinotekoisesti. Jos jokainen suomalainen olisi työllistetty, voisimme vaatia alati parempaa palkkaa ja parempia työehtoja. Tämä pienentäisi yritysten voittoja. Kansanterveydellisesti ja yhteiskunnallisesti tällä olisi tietenkin positiivinen vaikutus, mutta yrityksiä se ei kiinnosta. Palkkaneuvottelut sujuvat yrityksen kannalta edullisemmin irtisanomisuhan alla. Eikä valtio halua uusliberalismin airuena puuttua yritysten toimintaan.

Tässä vaiheessa pääsemme puoluepolitiikkaan. Huonossa asemassa olevien asettaminen toisiaan vastaan on nimittäin porvariston vanha temppu, klassista ”hajota ja hallitse” –taktiikkaa. Oikeistopopulisteilla on jokaisessa maassa samanlainen, maahanmuuttajavastainen ja nationalistinen agenda. Ne esiintyvät muutosvoimana ja asettuvat mediassa tiukasti valtapuolueita vastaan. Käytännön politiikassa ne pysyvät yhtä tiukasti valtapuolueiden linjan takana. Nimitys ”oikeistopopulisti” ei ole sattumaa. Nämä puolueet, mukaanlukien Perussuomalaiset, ovat äärimmäisen konservatiivisia ja porvarillisia, oikeistolaisia. Konservatiivit eivät ole mitään muutoksen tuojia, vaan he haluavat säilyttää yhteiskunnan ennallaan, mieluiten jopa palata etenkin moraalin ja etiikan saralla muutaman vuosisadan taaksepäin. Porvarit eivät ole köyhän puolella. Esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuustossa Perussuomalaiset on asettunut tiukasti tukemaan Kokoomusta. Puolueen valtuustoryhmä hyväksyi mukisematta kaupunginjohtaja Pajusen esittämät leikkaukset ensi vuoden budjettiin, halusivat ainoastaan kaikki maahanmuuttajia koskevat linjaukset poistettaviksi. Kaikkialla oikeistopopulistit tekevät samaa, toimivat konservatiivisen oikeiston apupuolueina. Etenkään Suomessa tätä ei tunnu kansa huomaavan, sillä Timo Soinin esiintyminen mediassa antaa puolueesta aivan toisenlaisen kuvan. Ja täytyykin antaa, koska Suomen konservatiivien leirissä on kova tungos. Perussuomalaisten avulla oikeisto kahmii köyhien ääniä, vaikka tekee politiikkaa heitä vastaan. Köyhät taistelevat keskenään ja porvari nauraa makeasti.

Vielä yksi argumentti, jota käytetään maahanmuuttokeskustelussa usein, on suomalaisen kulttuurin rappeutuminen. Mitähän se suomalainen kulttuuri on? Mitä jäisi jäljelle, kun suomalainen musiikki, kuvataide, arkkitehtuuri ja muotoilu riisuttaisiin kaikista ulkopuolelta tulleista vaikutteista? Ei mitään. Kulttuuri ei ole kansakunnalla yhtenäinen tai valmiiksi annettu. Yhtenäisen kulttuurin käsite on osittain luotu kansan hallitsemiseksi. Toisaalta kulttuuri kehittyy jatkuvasti, tavat ja mielenkiinnon kohteet muuttuvat. Kulttuurievoluutio on kulttuurien dialogia. Tässä globaalissa maailmassa ei mikään kansakunta voi eristäytyä täysin. Sitäpaitsi sellainen kulttuuri, joka lietsoo nationalismia ja muukalaisvihamielisyyttä, ei edes ole säilyttämisen arvoinen.

Itse toivoisin yhteiskuntien joka puolella kehittyvän suvaitsevaisemmiksi ja oikeudenmukaisemmiksi. Tähän tarvitaan kulttuurien välistä vuorovaikutusta ja niiden sekoittumista, kansojen yhteistyötä. Köyhien täytyy nousta yhdessä riistäjiään vastaan, ei kamppailla keskenään.

Kauhajoki, Helsinki, politiikka.

Nyt on kaksi päivää kulunut. Itkettää ja suututtaa.

Päiväkodissa opetellaan yhdistämään käsitteitä värikynällä. Milloin opimme yhdistämään järjettömät murhat ja poliittiset päätökset? Entä poliittiset päätökset ja päättäjät?
Aselakia pitää ehdottomasti tiukentaa. Käsiaseita ei käytetä metsästykseen, joten niitä ei kotona tarvita. Ne täytyy säilyttää asekerholla.
Internetistä voi saada toteutusmallin ja kaupasta aseen, mutta ihminenhän sen teon suorittaa. Jos haluaa murhata, ei tarvitse nettiä tai pistoolia. Mutta mikä ajaa ihmisen siihen tilanteeseen? Onnettomien sattumien summa varmastikin. Koulukiusaaminen, syrjäytyminen, mielenterveydelliset ongelmat.

Helsingissä ei onneksi ole vielä sattunut vastaavanlaisia tapauksia, mutta tulee luultavasti sattumaan. Ei pääkaupunkimme ole poikkeus, vaan itse asiassa yksi Suomen väkivaltaisimmista alueista.
Lasten määrä Helsingissä vähenee. Luonnollinen seuraus olisi vihdoin pienentää koulujen luokkakokoja. Mutta ei! Lakkautetaan kouluja ja pidetään luokkakoot ennallaan. Karsitaan vielä vähän resursseja. Eihän terveydenhoitajaa joka päivä tarvita, eikä psykologia laisinkaan. Samaan aikaan, ja juuri säästöistä johtuen, Helsinki tekee voittoa lähes miljoona euroa päivässä (363 miljoonaa euroa vuonna 2007). Se laitetaan säästötilille.

Helsingin kaupunginvaltuustossa käsiteltiin 12. 9. 2007 lastenpsykiatrian toiminnan uudelleenarviointia. Esityksen mukaisesti päätettiin keskittää toimintaa. Kuitenkin sekä sosiaalilautakunta että henkilöstön edustajat olivat sitä mieltä, että päätös vähentää resursseja. Työpaikkoja ja rahaa ei ollut riittävästi. 2,6 miljoonaa euroa olisi tarvittu siihen, että lastenpsykiatrian määrärahat olisivat pysyneet samalla, riittämättömällä tasolla.
SKP:n valtuutettu Yrjö Hakanen ehdotti, että esitys palautetaan valmisteltavaksi niin, että lastenpsykiatrialle turvataan riittävät resurssit. Hakasen ehdotuksesta ei edes äänestetty, koska yksikään valtuutettu ei kannattanut sitä. Ei yksikään!
Eli jos ennestäänkin riittämättömät määrärahat olisi säilytetty, Helsinki olisi tehnyt voittoa 360 miljoonaa euroa. Mutta säästää täytyy.

Kuulostaa uskomattomalta, mutta tämä on surullinen totuus. Valtuustossa niin vihreät, vasemmistoliittolaiset kuin perussuomalaisetkin seisovat tiukasti kokoomuksen takana.

Näin vaalien alla kaikki puolueet lupaavat kuun taivaalta, ja äänestäjä uskoo. Lukekaa kaupunginvaltuuston pöytäkirjoja netistä. Teitäkin alkaa itkettää ja suututtaa.

Talouskasvu vai hyvinvointi?

Meihin on niin pitkään istutettu talouskasvun ideologiaa, että muita vaihtoehtoja on vaikea kuvitellakaan.
Tärkeimmät kysymykset on tarkoituksella jätetty piiloon kun kaikkea mitataan taloudella ja kilpailukyvyllä. Harva enää muistaa kysyä, miksi talouden oikeastaan täytyisi jatkuvasti kasvaa. Syrjäytyminen ja eriarvoisuus kasvavat kilpaa talouden kanssa.
Mutta eikö yhteiskuntamme päämääränä -pikemminkin peruslähtökohtana- tulisi olla kaikkien hyvinvointi?

Talouskasvun tarvetta perustellaan Suomen kilpailukyvyn säilymisellä. Kenen kanssa me sitten kilpailemme? Ja täytyykö meidän kilpailla? Yksinkertaisia, mutta unohdettuja kysymyksiä.
Me kilpailemme muiden valtioiden kanssa maailmanmarkkinoilla. Kilpailemme, jotta voisimme ylläpitää talouskasvua. Mielenkiintoinen noidankehä.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse kilpailla. Suomi pystyy tuottamaan itse kaiken tarpeellisen, ja lisäksi vielä valtavasti tarpeetonta. Emme me kilpaile Suomen puolesta, vaan suuryritysten. Suuryritykset hallitsevat maailmankaupaa, ja niiden tueksi on laadittu vapaakauppasopimuksia ja perustettu pankkilaitoksia. Maailmantalous on hyvin monimutkainen ja -tahoinen asia, enkä lähde sitä tässä enempää purkamaan. Tärkeintä on ymmärtää, että jatkuva talouskasvu EI luo hyvinvointia ihmisille, vaan yrityksille. Yritysten voitoista pääsee nauttimaan yhä pienempi osa ihmisistä. Sosiaalisesti ongelma on valtava, kun köyhien maiden tuottajat köyhtyvät entisestään ja jopa kuolevat nälkään. Vielä suurempi ongelma talouskasvu on ekologisesti. Jatkuvan talouskasvun käsite on perustavanlaatuisesti ristiriidassa ympäristön kunnioittamisen kanssa. Talous vaatii kasvaakseen alati enemmän tuotantoa ja kulutusta. Tutkimusten mukaan planeetan kantokyvyn rajat ovat tulleet vastaan. Järjen mukaan tämä on ollut selvillä jo pitkään.

Talouden, tuotannon ja kulutuksen kasvu ei voi enää jatkua. Tuhoamme planeettamme ja tapamme kehitysmaiden asukkaita nälkään. Ja minkä vuoksi? Emme ainakaan hyvinvoinnin, se on selvää. Hyvinvointi tarkoittaa oikeudenmukaisuutta ja ympäristön huomioimista.
Hyvinvointi ja talouskasvu ovat keskenään ristiriidassa. Meidän täytyy tehdä valinta. Turha väittää, etteikö talouskasvulle olisi vaihtoehtoja. Kyse on ainoastaan arvovalinnoista.

Suurvaltapeliä Etelä-Ossetiassa

Hätkähdyttävä kommentti jälleen Matti Vanhaselta. Näin korkean tason poliitikon ollessa kyseessä, en usko sinisilmäisyyteen vaan tahalliseen vääristelyyn mielipideilmastoon vaikuttamiseksi.
"Venäjällä, eikä millään muullakaan maalla, ei voi olla muihin maihin ulottuvaa etupiiriä [...]"

Vanhanen tietää varsin hyvin, että koko Etelä-Ossetian konfliktissa on kyse Yhdysvaltojen pyrkimyksestä laajentaa etupiiriään. Yhdysvallathan yritti saada Georgian jo NATO:n jäseneksikin, mutta muut jäsenmaat estivät sen. Ohjuskilpijärjestelmää pystytetään Venäjän lähialueille jo kovaa vauhtia. Nimenä "ohjuskilpi" kuuluu samaan kategoriaan kuin "sotia rauhan puolesta". Yhdysvallat nimittäin hyväksyi vähän aikaa sitten ennaltaehkäisevän ydinaseiskun doktriinin.

Muutamia huomioita "Venäjän aggressiosta":

-Georgian ja USA:n joukot pitivät heinäkuussa yhteisen sotaharjoituksen nimeltä "Välitön vastaus". Se saatiin päätökseen viikkoa ennen Georgian hyökkäystä. Lieneekö yhteensattumaa, että kaikkia USA:n ja Israelin viimeaikaisia sotatoimia on edeltänyt sotaharjoitus? Teatterimaailmassa kulkee nimellä kenraaliharjoitus.

-Georgian armeijassa toimii virallistenkin tietojen mukaan yli tuhat israelilaista ja 130 yhdysvaltalaista neuvonantajaa. Mitkä ovat todelliset luvut? Nämäkin osoittavat selvästi, kenen pussiin Georgia pelaa.

-Georgia pommitti Etelä-Ossetian pääkaupungin Tshinvalin maan tasalle tappaen välittömästi 2000 siviiliä. Tämä ei ole ehkä paras taktiikka, jos halutaan palauttaa poliittinen kontrolli. Tarkoituksena oli nimenomaan tappaa siviilejä ja aiheuttaa vastareaktio.

Mitä Yhdysvallat sitten halusi saada aikaan tuolla hyökkäyksellä (ei kai kukaan tosissaan usko, että Georgia lähtisi sotimaan Venäjää vastaan ilman mahtavia liittolaisia)?

-alueen vakauden horjuttaminen on keino, jota Yhdysvallat on käyttänyt Lähi-Idässä jo pitkään. Tarkoituksena on saada alueelle omaa sotilaallista voimaa ja poliittisia liittolaisia.

-tärkeä tavoite oli voimistaa vastakkainasettelua USA:n ja NATO:n sekä Venäjän välillä. Länsimainen lehdistö meni hienosti tähän mukaan, ja nyt saammekin lukea Venäjän muodostamasta vakavasta turvallisuusuhasta. Tuki USA:n ohjuskilvelle kasvaa, samoin NATO-myönteisyys.


Palataan Matti Vanhaseen, joka varmasti on myös tietoinen edellämainituista asioista. Samoin ovat Stubb ja Katainen, jotka myös esittävät julkisuudessa sangen yksipuolisia kommentteja. Tämä on heiltä tietoinen valinta. Mutta mikä on syy?

Suomen hallituspuolueet ovat tehneet selkeän päätöksen liittyä tulevaisuudessa NATO:on. Armeijan kalustoa uudistetaan jatkuvasti yhteensopivaksi NATO:n käyttämän kanssa. Kaiken logiikan mukaan Etelä-Ossetian konflikti osoittaisi, että puolueettomuus on paras turvatakuu.
Mutta veikkaanpa, että hallitus vetää aivan päinvastaisen johtopäätöksen ja lähentyminen NATO:on jatkuu entistä vauhdikkaammin. Myös EU:n yhteisiä asevoimia lähdetään kehittämään voimakkaammin, tietysti yhteistyössä Yhdysvaltojen johtaman sotilasliittouman kanssa.

Suomen täytyy pysytellä ulkona sotilasliitoista. Aito puolueettomuus on paras turvatakuu. Yhteiset sotaharjoitukset NATO:n kanssa eivät ole osoitus puolueettomuudesta. Hyvät diplomaattiset ja kaupalliset suhteet ehkäisevät konflikteja paljon ohjuskilpeä ja tykistöä tehokkaammin.

Lopuksi täytyy vielä huomauttaa, että tuomitsen myös Venäjän sotilaalliset toimet. Mutta koska yleinen mielipide on jo valmiiksi Venäjän vastainen, tuon tässä kirjoituksessa esiin vain toisen osapuolen toimia. En halua Suomen liittyvän NATO:on, mutta en myöskään Varsovan liittoon. Vastustan kaikkea sotaa, kun taas kaikki sotilasliitot puolestaan kannattavat sitä jo lähtökohtaisesti. Venäjä teki ehdottomasti typerän tempun tunnustaessaan Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden. Tämä vain lisää jännitteitä ja väkivallan uhkaa alueella.

Helsinki on rikas kaupunki. Miksi palveluja yksityistetään?

Helsinki ei ole minkäänlaisissa talousvaikeuksissa. Kassavaroja kaupungilla on noin miljardi euroa ja velkaa vain seitsemisensataa miljoonaa. Helsinki tekee jatkuvasti suurta voittoa. Vuonna 2006 budjetin ylijäämä oli 295 miljoonaa euroa ja viime vuonna jo 363 miljoonaa. Silti päättäjät valehtelevat meille suoraan ja väittävät, että rahaa ei ole. Miksi näin?

Kokoomuksen ja keskustan linjanahan on selkeästi ollut palvelujen yksityistäminen. Jos hoetaan, että kaupungilla ei ole varaa turvata asukkaidensa palveluja, ainoana vaihtoehtona on tietysti yksityistäminen. Tähän liittyy myös jatkuva sosiaalimenojen alibudjetointi. Sosiaalipuolelle budjetoidaan liian vähän rahaa, jotta sitten voidaan kertoa, kuinka budjetti on taas ylittynyt. Alibudjetointi on läpinäkyvää, ja SKP onkin joka vuosi kaupunginvaltuustossa vaatinut sen lopettamista. Tämä ei liene kenellekään yllätys. Sen sijaan yllätyksenä saattaa tulla, että SKP on AINOA puolue, joka tätä on esittänyt. Miksi palveluja ei sitten pitäisi yksityistää?

Yksityiset palvelut, kuten terveydenhuolto ja päivähoito, ovat asiakkaalle kallimpia kuin julkiset. Sehän ei rikkaita haittaa, mutta 600 000 suomalaista elää EU:n köyhyysrajan alapuolella. Tämän ryhmän elämään pienikin lisäkulu vaikuttaa suuresti. Reaalikulujen kasvattamisen lisäksi palvelujen yksityistäminen kasvattaa myös eriarvoisuutta. Miksi siis puolueet ajavat yksityistämistä, kun Helsinki pystyisi mainiosti tarjoamaan palvelunsa itse?

Osa valtuuston jäsenistä ei varmaankaan edes kykene miettimään alibudjetoinnin seurauksia näin pitkälle. Siellä on nimittäin aikamoisia ääliöitä. On surkuhupaisaa lueskella valtuuston keskusteluja, kun osa edustajista ei saa suustaan ulos yhtäkään ymmärrettävää lausetta. Saati sitten että olisivat perehtyneet aiheeseen asianmukaisesti.

Osa edustajista haluaisi äänestää kunnallisten palvelujen puolesta, mutta puoluekuri estää sen. On hyvin mielenkiintoista, että "vasemmistolla" ja vihreillä on kaupunginvaltuustossa enemmistö, mutta käytännössä kokoomus määrää linjan.

Oikeistopuolueet, joihin voi nykyään huoletta laskea vihreätkin, ajavat yksityistämistä johdonmukaisesti. On tärkeää muistaa, että nämä edustajat ovat ammattipoliitikkoja. Kaikkihan tietysti haluavat pitää työpaikastaan kiinni. Kaikkihan meistä myös tietävät kokoomuksen ja keskustan suhteista yritysmaailmaan. Kaikki meistä eivät kuitenkaan täysin ymmärrä, että vaalit voitetaan rahalla. Yhtälö on looginen. Työpaikan säilyminen edellyttää tulemista valituksi vaaleissa, joissa määrää raha, joka tulee yrityksiltä.
Jokainen voi itse pohtia, miksi SDP, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset kulkevat kokoomuksen talutusnuorassa. Itse en keksi muuta syytä kuin tulevan hallituspaikan kalastelun. SDP toivoo sinipunahallitusta ja vasemmistoliitto yrittää päästä siihen mukaan. Kuitenkin kuntatasolla tehdään yksilön kannalta elämän tärkeimmät päätökset, joten "vasemmistopuolueiden" linjattomuus on anteeksiantamatonta.

Yksityistämiseen liittyy kysymys kunnan funktiosta. Mikä on Helsingin kaupungin tehtävä? Miksi maksamme kunnallisveroa?
Minun mielestäni kaupunkimme tärkeimpänä tehtävänä on tuottaa asukkaiden palvelut, ei tukea yritysmaailmaa.
Helsingin tulee turvata kaikille asukkailleen laadukkaat ja yhdenvertaiset palvelut. Yksityistämisen ja alibudjetoinnin on loputtava. Rahaa kyllä on.

Sosialismi EI ole kuollut.

On hämmästyttävää, kuinka tehokkaasti meille on luotu illuusio vaihtoehdottomuudesta. Kapitalismi on milloin "luonnollista", milloin "ainoa vaihtoehto". Kovin moni ei edes pysähdy pohtimaan muita sosiaalis-taloudellisia malleja. Ja jos pohtii, muistutetaan että "sosialismi on kuollut".

Sosialismi ei kuitenkaan kadonnut Neuvostoliiton mukana. Itse asiassa stalinistinen komentotalous on hyvin kaukana aidosta sosialismista, jonka yhtenä lähtökohtana on mahdollisimman laaja demokratia. Stalin omi sosialismin käsitteen ja onnistui näin tehokkaasti peittämään muut sosialistiset mallit. Näitä malleja kehiteltiin jo kauan ennen Neuvostoliiton perustamista ja niitä kehitellään edelleen. Tärkeää onkin huomata ero jähmeän valtiojohtoisen sosialismin ja aidon kansanvallan välillä. Stalinin Neuvostoliitto oli paljon lähempänä nykyistä näennäisdemokraattista kapitalismia kuin sosialismia.

Mihin sosialismia sitten tarvitaan?
Muun muassa ilmastonmuutoksen torjumiseen (tätä käsittelen tarkemmin toisaalla), eriarvoisuuden poistamiseen ja demokraattisen yhteiskunnan luomiseen.

Kuka sosialismia ajaa?
Suomessa ainoastaan SKP. Vasemmistoliitto ja SDP eivät ole sosialistisia, vaan kapitalistisia puolueita. Lähtökohtana on molemmilla jatkuva talouskasvu. Sosialismissa tavoitteita ovat täystyöllisyys, yhteiskunnallinen osallistuminen ja kaikkien hyvinvointi. Tätä uudenlaista yhteiskuntamallia tarkastelen laajemmin toisessa tekstissä, samoin kuin SKP:n roolia.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on erottaa kaksi sosialismin kaksi päähaaraa, valtiojohtoinen sosialismi ja anarkistinen sosialismi, sekä kertoa, että mielestäni SKP ajaa jälkimmäistä. Anarkismiin voi muuten tutustua vaikka Wikipediassa; se ei tarkoita mellakointia ja kivien heittelyä.
Nyt on aika kommunistien vihdoin päästä puhumaan 2000-luvun Suomesta 1930-luvun Neuvostoliiton sijaan.